Perintö

Aviopari Perintö

Perinnönjako Perunkirjoituksen Jälkeen

Ruotsin perintökaaressa (ärvdabalk, 1958:637) ei ole säännöksiä palautusvelvollisuudesta, jos perintö on ehditty jakaa esimerkiksi siitä syystä, että muut osakkaat eivät ole tienneet perillisen olemassaolosta. Kuten Suomessa, Ruotsin perintökaaressa säädetään kuitenkin tilanteesta, jossa kuolinpesän varat on jaettu ennen perittävän ja kuolinpesän velkojen maksamista. Perintökaaren 21 luvun 4 §:n mukaan jako tulee tuolloin toimittaa uudelleen. Jos velkojen määrä ei ylitä kuolinpesän varojen määrää, perinnönjako peruuntuu vain siltä osin kuin varoja tarvitaan velkojen kattamiseksi. Jos palautettava omaisuus ei ole tallella, palautettavaksi tulee omaisuuden arvo perinnönjaon peruuttamishetkellä. Jos joku kuolinpesän osakkaista ei palauta osuuttaan, muut kuolinpesän osakkaat vastaavat puuttuvasta osuudesta jaossa saamiensa osuuksien suhteessa.

Jos palautusvelvollinen ei ollut omaisuuden haltuun ottaessaan vilpittömässä mielessä, hänen vastuunsa määräytyy siten kuin palauttamisasia olisi jo vireillä. Sama koskee tilannetta, jossa palautusvelvollinen saa myöhemmin tietoonsa, että hän ei ole omaisuuden oikea haltija.

Alaikäisen Lapsen Perintö

Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan valtio on tietyin edellytyksin velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Jos vahinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessä, vahingonkorvaus käsittää vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Avopuolison Perintö

Ehdotettu lainsäädäntö soveltuu yhdenvertaisesti kaikkiin perillisiin ja yleistestamentin saajiin, joiden oikeus on aiemmin toimitetussa perinnönjaossa jostain syystä sivuutettu tai vahvistettu jaon jälkeen. Velvollisuutta palauttaa omaisuutta kuolinpesään on kuitenkin vähäisessä määrin helpotettu niiden tilanteiden osalta, joissa perinnönjaon oikaisua vaativa on tullut perillisen asemaan vasta perinnönjaon toimittamisen jälkeen. Erityisesti on huomattava, että ehdotukseen ei liity sääntelyä, jonka mukaan ennen 1 päivänä lokakuuta 1976 avioliiton ulkopuolella syntyneitä ja mainitun päivämäärän jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia kohdeltaisiin eri tavoin.

Perintö Ilman Perillisiä

Eduskunta on hyväksyessään uuden isyyslain arvioinut vallitsevan sääntelyn riittämättömäksi ottaen erityisesti huomioon tilanteet, joissa isyys vahvistetaan ennen 1 päivänä lokakuuta 1976 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen osalta miehen kuoleman jälkeen ja lapsella on uuden isyyslain 67 §:n 1 momentissa tarkoitettu perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen. Eduskunta on edellyttänyt, että hallitus valmistelee esityksen perinnönjaon peräyttämistä ja palautusvastuuta koskevaksi täydentäväksi sääntelyksi.

Aviopuolison Perintöoikeus

Esityksellä ei ole suoria vaikutuksia julkiseen talouteen. Perintö- ja lahjaverolaissa (378/1940) on otettu huomioon tilanne, jossa perintöverotuksen perusteet ovat muuttuneet verotuksen toimittamisen jälkeen. Perintö- ja lahjaverolain 39 §:n 1 momentin mukaan verotus toimitetaan tuolloin uudelleen noudattaen soveltuvin osin lain 40 ja 41 §:ssä säädettyä veronoikaisumenettelyä. Perintöverotus voidaan toimittaa uudelleen kymmenen vuoden kuluessa perinnönjättäjän kuolemasta tai, jos perintö tulee perilliselle tai testamentin saajalle myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, siitä, kun omaisuus on saatu.

Perinnön Osittainen Jakaminen

Ehdotettu sääntely liittyy osaksi siihen, että uudella isyyslailla on palautettu takautuvasti kannemahdollisuus isyyden vahvistamiseksi ennen 1 päivänä lokakuuta 1976 avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta. Tällä lainsäädäntömuutoksella arvioidaan olevan perinnönjaon oikaisutilanteita lisäävä vaikutus. Suomessa kuolee vuosittain noin 50 000 henkilöä. Hallituksen esityksessä eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 91/2014 vp) on arvioitu, että takautuvasti palautetun kanneoikeuden nojalla nostettavien isyyskanteiden lukumäärä tulee nousemaan yhteensä ainakin muutamaan kymmeneen tapaukseen. Osassa näistä tapauksista otaksuttua isää ei lähemmässä tarkastelussa voida vahvistaa lapsen isäksi ja osassa tapauksista isä on isyyden vahvistamisen hetkellä elossa, jolloin perinnönjaon oikaisua koskeva sääntely ei lähtökohtaisesti ole tarpeen. Perillisen ja testamentin saajan oikeutta koskevista yleisistä vanhentumissäännöksistä johtuu lisäksi, että perintöoikeus vanhenee kymmenessä vuodessa perittävän kuolemasta. Esitetyt seikat rajoittavat edelleen niiden kotitalouksien määrää, joihin ehdotus vaikuttaa. Suhteutettuna vuosittain kuolevien henkilöiden määrään esityksellä on vaikutus hyvin pieneen osaan väestöstä.