Huoltajuusriita
Tuomioistuinsovittelun käyttäminen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa on vuonna 2014 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen johdosta kasvanut merkittävästi. Oikeusministeriön tilastojen mukaan vuonna 2015—2017 riitautetuista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista asioista sovittelumenettelyssä käsiteltiin yhteensä 1 383 tapausta eli yli kolmasosa kaikista riitaisista tapauksista.
Muilta osin sopimusvalikoiman laajentaminen vaikuttaa enemmänkin sopimusten sisältöön kuin tapausten määrään. Yhteishuollosta tai yksinhuollosta sopimisen sijasta voidaan esimerkiksi sopia tietojensaantioikeuden antamisesta toiselle huoltajalle tai tehtävien jaosta huoltajien kesken. Yhtenäisten lomakkeiden laatiminen helpottaa lastenvalvojien työtä sopimusten sisällön määrittämisessä. Uudistuksen voimaantulon yhteydessä saattaa kuitenkin tulla tilapäisesti runsaammin yhteydenottoja lastenvalvojien palveluihin asiakkailta, jotka haluavat tehdä uudenlaisia sopimuksia tai tiedustella nykyisten sopimusten päivitystarvetta.
Sosiaali- ja sisäasianministeriö on antanut tapaamisoikeussääntelyä koskevan ohjeen (VEJ nr 11362 af 30/12/2015). Ohjeesta käy ilmi, että em. viranomaisen tulee järjestää tapaaminen tapaamisoikeuden hakijoiden ja sen vanhemman kanssa, jonka luona lapsi asuu, jotta osapuolet pääsisivät tapaamisoikeudesta keskenään vapaaehtoiseen ja lapsen etuun perustuvaan yhteisymmärrykseen. Tarvittaessa viranomaisen tulee tarjota neuvontaa tai sovittelua. Jolleivät osapuolet saavuta asiasta yhteisymmärrystä, viranomainen päättää tapaamisesta lapsen edun mukaisesti. Viranomaisen tulee myös pitää huolta siitä, että lapsen näkökulma huomioidaan prosessissa.
Jos isyys tai äitiys tunnustetaan vasta lapsen syntymän jälkeen, sovelletaan nykyisinkin voimassa olevia säännöksiä. Niiden mukaisesti lapsen synnyttänyt äiti on yksin lapsensa huoltaja, jollei muuta sovita tai tuomioistuimen päätöksellä määrätä.
Suomi on ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 60/1991). Sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee taata lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Sopimuksen 18 artiklan mukaan vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. Sopimuksen 19 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta.
Työryhmä kuuli työnsä aikana kasvatustieteen tohtori Hannariikka Linnavuorta, psykologi Päivi Mäntylä-Karppista, hallinto-oikeustuomari Jonna Konstaria (Helsingin hallinto-oikeus) sekä kehityspäällikkö Juha Lempistä (Väestörekisterikeskus) ja ylitarkastaja Anne Sänkiahoa (Uudenmaan maistraatti). Työryhmä luovutti mietintönsä oikeusministeriölle 29 syyskuuta 2017 (Lapsenhuoltolain uudistaminen, Työryhmän mietintö, OM Mietintöjä ja lausuntoja 47/2017).
Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa huolehtia lapsen yhteyksistä muihin läheisiin henkilöihin, sosiaaliviranomaiset voivat puuttua asiaan läheisten aloitteesta. Kanneoikeus erityisen läheisen henkilön tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on sosiaalilautakunnalla (15 a §:n 2 momentti). Sosiaalilautakunnan katsotaan olevan taho, joka voi objektiivisesti arvioida kanteen nostamisen tarvetta. Esitöissä korostetaan sitä, että lasta ei tule altistaa tarpeettomille oikeudenkäyneille tai prosesseille. Vanhemmuuslain 6 luvun 15 a §:n mukaan sosiaalilautakunnan on kanteen nostamista harkitessaan kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tarpeeseen tavata isovanhempiaan ja muita lapselle erityisen läheisiä henkilöitä.