Perustoimeentulotuen Kela-siirron taloudellisia vaikutuksia on arvioitu kattavasti hallituksen esityksessä 358/2014. Hallituksen esityksen laatimisen jälkeen siirron kustannusvaikutukset ovat täsmentyneet vuosien 2016-2019 ja vuosien 2017-2020 julkisen talouden suunnitelmissa. Toimeentulotuen alikäytön arvioidusta vähenemisestä johtuvan menojen nousun arvioidaan olevan edelleen vajaa 90 milj. euroa. Vuonna 2017 perustoimeentulotuen kokonaismenot ovat noin 830 milj. euroa ja vuonna 2020 noin 833 milj. euroa. Kansaneläkelaitoksen toimintamenoihin on lisätty 1 milj. euroa vuodesta 2017 alkaen. Kuntien rahoitusosuuden vähennys valtionosuuksista on tarkentunut vuoden 2016 menojen täsmentyessä. Aiemman 326 milj. euron sijasta kuntien rahoitusosuuden vuonna 2017 arvioidaan olevan noin 330 milj. euroa.
Kela-siirron tavoitteena on ollut, että Kansaneläkelaitos ja kunnat voivat toimia joustavasti ja hallinnollisesti tehokkaasti, kun asiakas voi samalla hakemuksella hakea sekä Kansaneläkelaitoksen myöntämää perustoimeentulotukea että kunnan myöntämää täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Hakemuksen siirtämiseen liittyviä säännöksiä on tässä esityksessä tarkennettu. Muita tiivistä yhteistyötä vaativia tilanteita ovat sosiaalityön tarpeessa olevan asiakkaan ohjaaminen kuntaan sekä toimeentulotuen alentamisharkinnassa tarvittavien tietojen vaihto. Tämän esityksen perusteella Kansaneläkelaitokselle tulisi myös informointivelvollisuus tiettyjen kuntouttavan työtoiminnan ja kotoutumistoimenpiteiden piirissä olevien asiakkaiden osalta. Tiedonsiirtoon Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välillä esitetään tarkentavaa sääntelyä. Lisäksi esitykseen on otettu Kansaneläkelaitoksen ja apteekkien välistä sähköistä korvausmenettelyä koskevat säännökset asiakkaan lääkemääräyksellä tehdyistä ostoista. Lisäksi esitykseen on sisällytetty Kansaneläkelaitoksen ja vuokranantajan välistä tietojen siirtoa koskevat säännökset.
Tämän esityksen tarkentavista ehdotuksista aiheutuu Kansaneläkelaitokselle toiminnallisia lisävelvoitteita suhteessa kuntiin. Nämä lisävelvoitteet liittyvät tiedonsiirtoon kuntouttavan työtoiminnan ja kotoutumislain piirissä olevien asiakkaiden osalta. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen liittyminen valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun merkitsee uutta sääntelyä, josta aiheutuu Kansaneläkelaitokselle sen arvion mukaan merkittävää lisätyötä, jonka kokonaiskustannukset ovat arvioitavissa vasta myöhemmässä vaiheessa. Kunnille tämän esityksen ehdotuksista kustannuksia aiheutuu siirtymävaiheen viimeisten päätösten lähettämisestä kunnille sekä eTotu-järjestelmän käytöstä. Tämän esityksen ehdotuksilla ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä kustannuksia lisääviä vaikutuksia.
Kansaneläkelaitosta koskevat ehdotukset apteekkitietojen ja vuokranantajatietojen sähköisestä siirtämisestä helpottavat asiakkaan asiointia eikä asiakkaan tarvitse turvautua asioinnissaan jatkossa paperisiin asiakirjoihin. Säännöksissä annetaan oikeus näiden tietojen luovutukseen, mutta luovutus on toimeentulotukilain sääntelyllä rajattu vain perustoimeentulotuen kannalta välttämättömiin tietoihin.
Täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen on käytetty tähän mennessä noin 10 prosenttia toimeentulotuen kokonaismenoista ja näitä tuen muotoja on saanut vuosittain noin 43 prosenttia toimeentulotukiasiakkaista. Vaikka perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy kunnilta Kansaneläkelaitokselle, on kunnilla silti jatkossakin tärkeä rooli täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntäjänä. Uudistuksen jälkeen kuntien sosiaalityön merkitys korostuu. Pitkäaikaisilla toimeentulotukiasiakkailla hyvinvoinnin puutteet ovat yleisempiä kuin toimeentulotukiasiakkailla keskimäärin. Asiakkaiden tavoittamiseen ja tukemiseen on nyt mahdollista kehittää uusia keinoja. Myös täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea koskevia toimintatapoja olisi uudistuksen myötä mahdollista uudistaa, jotta tuki toimisi aiempaa paremmin sosiaalityön välineenä.
Lisäksi hakemusten siirtämiseen 14 d §:ssä säädetyllä tavalla on havaittu liittyvän ongelmia niin asiakkaan, Kansaneläkelaitoksen kuin kunnankin näkökulmasta. Asiakkaan näkökulmasta 14 d §:n nykyinen muotoilu johtaisi esimerkiksi siihen, että Kansaneläkelaitos siirtäisi sellaisia hakemuksia kuntaan, joita asiakas ei itse ole tarkoittanut siirrettäväksi. Asiakkaalla ei ole pykälän muotoilun vuoksi oikeutta kieltää siirtoa. Omaksuttu malli ei olisi myöskään hallinnollisesti tehokas, koska Kansaneläkelaitos joutuisi käytännössä siirtämään kaikki vähintään osittain kielteiset hakemukset kuntaan. Suurin osa siirtyvistä hakemuksista olisi sellaisia, joihin ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella myönnetä toimeentulotukea lainkaan. Suurta osaa hakemuksista käsittelisi siis kaksi viranomaista ja joidenkin arvioiden mukaan näistä valtaosa olisi sellaisia, jotka todennäköisesti johtaisivat jälleen kielteiseen lopputulokseen.
Sosiaalihuollon asiakkuus on julkisuuslain, henkilötietolain sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan salassa pidettävää tietoa. Salassapidettäviä tietoja joudutaan kuitenkin antamaan erilaisissa viranomaisten välisissä yhteistyötilanteissa ja näitä tilanteita on tässä laissa tarkennettu. Nyt esitetyt tiedon saantia ja luovutusta koskevat säännökset ulottavat Kansaneläkelaitokseen vastaavan sääntelyn kuin mikä on koskenut kuntia. Tältä osin asiakkaan asema ei siis muutu.