Toimeentulotuki
Toimivallan jakautuminen kahden viranomaisen välillä aiheuttaa lukuisia uusia tiedonluovutustilanteita, joita on pyritty tässä esityksessä mahdollisimman kattavasti sääntelemään. Uudistuksen jälkeisissä käytännön soveltamistilanteissa on tarve kiinnittää erityistä huomiota asiakkaan neuvontaan ja ohjaamiseen sekä sosiaalihuollon tarpeen tunnistamiseen. Uudistus korostaa Kansaneläkelaitoksen ohjaus- ja neuvontavelvollisuutta sekä Kansaneläkelaitoksen ja kunnan välisen yhteistyön toimivuutta.
Ehdotus siitä, että asiakas hakee toimeentulotukea yhdellä hakemuksella Kansaneläkelaitoksesta, mutta asia siirretään kuntaan täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen hakemiseksi vain silloin kun asiakas sitä pyytää ja kun hakemus koskee muita kuin perusosaan ja muihin perusmenoihin kuuluvia menoja, korostaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Muutos parantaa asiakkaan asemaa ja valinnanvapautta toimeentulotuen hakijana. Esitetyn mallin mukaan hakemuksia siirrettäisiin kuntaan kuitenkin vain rajatusti. Selkeyden vuoksi siirtäminen ei koskisi 7 a §:n perusosaan ja 7 b §:n muihin perusmenoihin kuuluvia menoja. Jos asiakas haluaa hakea täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea näiden menojen perusteella, hänen on saatettava niitä koskeva hakemuksensa itse vireille kunnassa. Tältä osin Kansaneläkelaitosta ei koskisi hallintolain mukainen velvoite siirtää asia oikealle viranomaiselle. Asiakkaan on kuitenkin odotettava Kansaneläkelaitoksen ratkaisua perustoimeentulotuesta. Tästä aiheutuu jonkin verran viivettä täydentävän toimeentulotuen käsittelyyn. Jo Kela-siirtoa koskevassa hallituksen esityksessä tuotiin esiin se, että kahden viranomaisen käsitellessä asiaa, käsittelyaikoihin tulevaa viivettä ei voida täysin välttää.
Perustoimeentulotuen siirryttyä Kansaneläkelaitokseen muutoksen vaikutuksia tullaan seuraamaan tiiviisti. Lisäksi Kela-siirron vaikutuksia arvioidaan useissa tutkimushankkeissa, joita on vireillä Kansaneläkelaitoksessa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa sekä Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ns. TITA -hankkeessa. Sen yksi osahanke keskittyy toimeentulotuen Kela-siirtoon ja sen vaikutuksiin eräänä sosiaaliturvajärjestelmän merkittävimpänä uudistuksena.
Perusosan alentamistilanteissa tiedon saantia ja luovutusta on ollut myös tässä esityksessä tarpeen tarkentaa. Jotta Kansaneläkelaitos voisi harkita, onko perusosaa alennettava, on sen saatava tieto henkilön laiminlyönnistä lain 10 §:n mainitsemissa eri tilanteissa. Nämä tiedot eivät olisi siirtyneet automaattisesti ilman esitettyjä tarkennuksia säännöksiin. Lisäksi kunnalle on annettu oikeus harkita tietojen toimittamisen tarpeellisuutta muun muassa henkilön kokonaistilanne huomioiden. Kansaneläkelaitos kuitenkin suorittaa varsinaisen perusosan alentamisharkinnan. Muutoksen avulla voidaan karsia aiheetonta tietojen siirtelyä viranomaisten välillä.
yksityiskohtaiset perustelut
Esityksen tavoitteena on tehdä täydentäviä muutoksia lainsäädäntöön sen varmistamiseksi, että perustoimeentulotuen siirtyminen Kansaneläkelaitokselle voidaan panna toimeen aiemmin hyväksytyn lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti. Toimeentulotuen myöntämiseen liittyvä toimivallan jako Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välillä edellyttää, että yhteys kunnan ja Kansaneläkelaitoksen välillä toimii tiiviinä.
Esityksessä on yhteistyösäännös, jonka perusteella Kansaneläkelaitos liittyy valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi ja kytkeytyy valtakunnallisen sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston kehittämistyöhön myös toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamien perustoimeentulotukitietojen osalta. Esitys mahdollistaa sen, että Kansaneläkelaitoksen toimeentulotukijärjestelmän tuottamat perustoimeentulotukitiedot ovat mukana sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä järjestelmiä koskevassa valtakunnallisessa kehittämistyössä. Tällä on tulevaisuudessa vaikutusta asiakkaiden asemaan, kun toimeentulotukitiedot ovat uudistuksen edetessä mahdollisesti muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen ohella asiakkaiden käytettävissä.