Huoltajuuskiista
Ehdotetut lainsäädäntömuutokset edellyttävät muutoksia myös kuntien sosiaalihuollon tietojärjestelmiin. Näistä aiheutuvat kustannukset eivät ole erikseen määriteltävissä.
Mahdollisuus tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää ja tehdä samalla sopimus yhteishuollosta on ollut voimassa uuden isyyslain voimaantulosta 1.1.2016 alkaen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2016 vahvistettiin 22 774 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys. Lähes kaikissa tapauksissa isyys vahvistettiin tunnustamisen perusteella. Tunnustamisista 55 prosenttia tehtiin ennen lapsen syntymää. Valtaosassa näistä, arviolta yli 90 prosentissa tapauksista, tehtiin myös ennakollinen yhteishuoltosopimus. Lapsenhuoltolakiin ehdotetusta muutoksesta johtuen yhteishuoltosopimuksia ei tarvitsisi enää näissä tapauksissa tehdä erikseen. Sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi tulisi vuosittain todennäköisesti noin 10 000 sopimusta vähemmän kuin nykyisin. Vaikka sopimuksen vahvistaminen on näissä tapauksissa suhteellisen yksinkertaista, tapausten suuri määrä vaikuttaa lastenvalvojien ja sosiaalilautakunnan työtä vähentävästi. Jos arvioidaan, että yhden ennakollisen yhteishuoltosopimuksen vahvistaminen lastenvalvojan luona vie noin 20 minuuttia, 10 000 tapausta tarkoittaa 3 333 työtuntia vuodessa. Tämä puolestaan tarkoittaa 2,09 htv:tä ja edellä mainitulla lastenvalvojan palkkakustannuksella laskettaessa noin 105 000 euron vuosittaista säästöä henkilöstömenoihin. Lastenvalvojien työmäärä vähenisi samalla tavoin myös silloin, kun kyse on äitiyden ennakollisesta tunnustamisesta. Näitä tapauksia on arvioitu olevan vuodessa valtakunnallisesti noin sata, joten niiden kustannusvaikutus on vähäinen.
Voimassa oleva lapsenhuoltolaki ei sisällä nimenomaista velvollisuutta suojella lasta väkivallalta. Lain yleisiä säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi säätämällä huoltajien velvollisuudeksi suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Ehdotuksella toteutetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleessa sopimusvaltioille asetettua velvoitetta ryhtyä muun muassa kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin toimiin suojellakseen lasta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. Ehdotettu säännös yhdessä lain 10 §:ssä säädettyjen, lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisessa huomioon otettavien tekijöiden kanssa vahvistaisi myös Istanbulin sopimuksen 31 artiklan velvoitetta ottaa perheväkivalta huomioon määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Lakiehdotuksen mukaan uhkasakkoa ei voitaisi liittää vuoroasumista koskevaan päätökseen. Tämä perustuu siihen, että vuoroasumisjärjestelyä koskevan määräyksen antamista ei ylipäätään voida pitää lapsen edun mukaisena, jos on jo lähtökohtaisesti epävarmaa, ovatko vanhemmat sitoutuneita myötävaikuttamaan sen toteutumiseen.
Sosiaalihallitus on antanut ohjeen siitä, miten selvitystyö olisi suoritettava lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevissa asioissa. Ohjeiden mukaan sosiaaliviranomaisten tulee mahdollisimman nopeasti selvitystehtävän saatuaan olla yhteydessä lapsen vanhempiin tapaamisen järjestämiseksi. Vanhemmille tulee kertoa selvityksen tarkoitus ja se, että myös lasta ja mahdollisesti muita henkilöitä tullaan selvityksen aikana kuulemaan ja tapaamaan. Sosiaaliviranomaiset keskustelevat vanhempien kanssa muun muassa lapsesta ja vanhemmuudesta, minkä lisäksi vanhemmat saavat esittää omia näkemyksiään muun muassa lapsen nykytilanteesta ja sen järjestämisestä tulevaisuudessa. Lisäksi selvityksen tekijä keskustelee lapsen kanssa ja voi tarvittaessa ottaa yhteyttä ns. yhteyshenkilöön (referensperson). Yhteyshenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka tuntee lapsen hyvin ja jolla voi olla tärkeitäkin tietoja lapsen asioista ja tilanteesta.
Mahdollisuus asettaa uhkasakko jo perustepäätöksen yhteydessä sekä jäljempänä selostetut ehdotukset oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi ja toistuvien oikeudenkäyntien hillitsemiseksi antaisivat myös uusia mahdollisuuksia puuttua lapsen edun vastaiseen toimintaan.
Vanhempien mahdollisuus tehdä sopimus oheishuollosta tai lapsen asumisesta taikka tietojensaantioikeuden antamisesta myös muun henkilön kuin vanhemman kanssa edellyttää lastenvalvojien työkäytäntöjen tarkistamista. Näissä erityisissä tilanteissa lastenvalvoja voi sopimuksen valmistelun yhteydessä soveltaa sosiaalihuoltolain 41 §:ssä säädettyä monialaisen yhteistyön säännöstä ja olla yhteydessä eri yhteistyötahoihin, erityisesti lastensuojeluun. Oheishuollosta sopiminen edellyttää lastenvalvojalta tapauskohtaista harkintaa, jota voidaan tukea koulutuksella ja ohjeistuksella.