Huoltajuuskiista
Norjassa keskeinen säädös on lapsilaki (Lov om barn og foreldre; barnelova). Lapsen osallistumisesta itseään koskevaan päätöksentekoon säädetään lapsilain 31—33 §:ssä. Lain 31 §:n mukaan yli 7-vuotiailla on ennen päätöksentekoa oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskevista asioista kuten siitä, kumman vanhemman luona hän haluaa asua. 12-vuotiaan lapsen mielipiteelle on annettava suuri painoarvo.
Suomi on ratifioinut Haagissa vuonna 1996 toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa tehdyn yleissopimuksen (SopS 9/2011), jäljempänä Haagin lastensuojelusopimus. Se on saatettu voimaan lailla 435/2009. Sopimuksessa on määräykset viranomaisten kansainvälisestä toimivallasta, sovellettavasta laista ja päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen ja hänen omaisuutensa suojelua koskevissa asioissa. Lisäksi yleissopimuksessa on luotu keskusviranomaisten yhteistyöjärjestelmä.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetään vanhemmuuslain (Föräldrabalken 1949:381) 6 luvussa.
Lapsen virallisen asuinpaikan määräytyminen on perheille merkityksellinen asia. Monet yhteiskunnan palvelut ja etuudet suoritetaan sen mukaan, kumman vanhemman luona lapsen väestötietojärjestelmän mukainen asuinpaikka on, kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Arjen kannalta tärkeiksi on koettu erityisesti oikeus asumistukeen, koulukuljetuksiin, terveydenhoitopalveluihin ja lapsilisään vuoroasumistilanteessa. Huoltajien näkemys lapsen kotikuntalain mukaisesta asuinpaikasta olisi aiheellista selvittää lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian yhteydessä. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan vuoroasumista koskevaan sopimukseen kirjattaisiin ehto siitä, kumpi kodeista ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä myös tuomioistuimen olisi otettava asia omasta aloitteestaan esille ja annettava tästä määräys tarvittaessa.
Ranskan siviililain (artikla 373—2) mukaan vanhemman on ilmoitettava etukäteen ja ajoissa toiselle vanhemmalle asuinpaikkansa muuttumisesta, jos sillä on vaikutusta vanhempainvastuun toteuttamiseen. Jos asiasta syntyy erimielisyyttä, toinen vanhemmista voi saattaa asian tuomarin ratkaistavaksi ja asia ratkaistaan lapsen edun vaatimalla tavalla. Tuomari tekee päätöksen muuton aiheuttamien kustannusten jakautumisesta ja täsmentää tämän johdosta myös lapsen elatusavun suuruuden.
Enon ja hänen sisarensa lapsen välille oli vuosien aikana lapsen syntymästä lukien kehittynyt läheinen suhde. Kun lapsen äitiä epäiltiin lapseensa kohdistuneista sukupuolirikoksista, lapsi otettiin äitinsä huollosta ja sijoitettiin sosiaaliviranomaisen hoitoon. Enon sallittiin tavata lasta kerran valvonnan alaisena mutta lukuisat muut tapaamispyynnöt evättiin. Ennen vuonna 1989 annettua lapsilakia muut sukulaiset kuin vanhemmat eivät voineet pyytää tuomioistuinta antamaan määräystä pakkotoimenpitein viranomaisen huostaan otetun lapsen tapaamisesta. Sanotun lain voimaantultua eno teki tapaamismääräystä koskevan hakemuksen, joka kuitenkin hylättiin. Sittemmin vuonna 1993 enolle ilmoitettiin, että hänen ja lapsen väliset suhteet oli tarkoitus palauttaa ennalleen. Ihmisoikeuskomissio katsoi valittajan perhe-elämän suojaa rikotun, mutta asia jäi EIT:ssa sillensä valittajan ja hallituksen tehtyä sovinnon.
Tuomari voi kuulla lasta henkilökohtaisesti itse tai antaa kuulemistehtävän henkilölle, jolla ei ole sidoksia lapseen tai asianosaisiin. Kyseisellä henkilöllä on oltava kokemusta sosiaalialalta tai psykologiasta. Lasta voidaan kuulla yksin tai tämän valitseman asianajajan tai muun henkilön läsnä ollessa.