Hovioikeus
Tuomioistuimissa sekä AIPA- ja HAIPA-hanketoimistoissa on kuitenkin edelleen ollut eriäviä näkemyksiä siitä, missä laajuudessa tietojärjestelmälain 12 § mahdollistaa toisen viranomaisen valtakunnalliseen tietovarantoon tallentamien diaaritietojen, tuomioiden ja päätösten katsomisen oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Tietojärjestelmälain 12 §:ssä säädetään katseluoikeudesta, eikä pykälä oikeuta tietojen luovuttamiseen. Salassa pidettävien asiakirjojen luovuttamisesta lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi on säädetty erikseen edellä mainituissa oikeudenkäyntien julkisuuslaeissa. Tuomioistuimen tulee kuitenkin huomioida lainkäytön yhtenäisyys riippumatta siitä, onko kyse julkisesta vai salassa pidettävästä asiaryhmästä.
12 §:n 1 momentin mukaan oikeushallinnon viranomainen saa salassapitosäännösten estämättä sille annetun teknisen käyttöyhteyden avulla hakea esiin ja käyttää toisen oikeushallinnon viranomaisen ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään tai diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnalliseen käsittelyjärjestelmään tallettamia tietoja, jos 1) viranomaisen on lain mukaan otettava sellaiset tiedot huomioon vireillä olevan asian selvittämisessä ja ratkaisemisessa; 2) tiedot ovat tarpeen asiaa koskevien diaarimerkintöjen tekemiseksi tai muutoin vireillä olevan asian käsittelyn järjestämiseksi; 3) tietoja luovutetaan valtakunnansyyttäjän toimistolle sille säädetyn valvonta- ja kehittämistehtävän suorittamiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen oikeudesta saada toiselta tuomioistuimelta salassa pidettävä oikeudenkäyntiasiakirja oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi säädetään erikseen. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 34 a §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi luovuttaa toiselle tuomioistuimelle salassa pidettävän oikeudenkäyntiasiakirjan, jota toinen tuomioistuin tarvitsee lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi käsiteltävänään olevan asian ratkaisua harkitessaan. Vastaava säännös hallintotuomioistuinten osalta on oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain (381/2007) 9 a §:ssä, joka mahdollistaa salassa pidettävän oikeudenkäyntiasiakirjan luovuttamisen toiselle hallintotuomioistuimelle. Säännösten tarkoituksena on osaltaan edistää yhtenäistä lainkäyttöä.
Tietojärjestelmälain yhtenä käyttötarkoituksena on tuottaa tilastoja ja muita tietoaineistoja oikeusoloista oikeusministeriölle ja oikeushallinnon viranomaisille toiminnan suunnittelua ja seurantaa varten. Oikeusministeriö ei ole laissa tarkoitettu oikeushallinnon viranomainen eikä laissa ole erikseen säädetty oikeusministeriön oikeudesta käyttää valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettuja tietoja. Myöskään 1.1.2020 toimintansa aloittanut Tuomioistuinvirasto ei ole laissa tarkoitettu oikeushallinnon viranomainen. Tuomioistuinlain 19 a luvun 2 §:n (209/2019) mukaan Tuomioistuinviraston tehtävänä on huolehtia siitä, että tuomioistuimet kykenevät käyttämään tuomiovaltaa laadukkaasti ja että tuomioistuinten hallinto on tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti järjestetty. Näiden tehtävien hoitamiseksi Tuomioistuinvirasto tarvitsee valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettuja raportointi- ja tilastointijärjestelmän tietoja. Raportit ovat tilastoista tuotettuja dokumentteja. Käytännössä raportointi tarkoittaa säännöllisesti toistuvaa tilastointia tai valmiiksi tallennettua tilastoajoa. Jotta lain käyttötarkoitus toteutuisi ja jotta oikeusministeriön oikeus käyttää tietoja ilmenisi nimenomaisesti muutenkin kuin järjestelmän käyttötarkoitusta koskevasta 8 §:stä, 12 §:ään tulisi lisätä oikeusministeriölle ja Tuomioistuinvirastolle oikeus käyttää valtakunnallisen tietovarannon raportointi- ja tilastointijärjestelmään tallennettuja tietoja.
Laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä (tietojärjestelmälaki) on tullut voimaan 1.12.2010. Lakiin on sittemmin tehty teknistyyppisiä korjauksia kuten lisätty viittaukset tietosuojasäännöksiin ja poistettu yleislakien kanssa päällekkäistä sääntelyä rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttamisesta ja tietojen korjaamisesta. Lisäksi lain soveltamisalaa on täsmennetty.
Tietojärjestelmälain 7 §:n mukaan Oikeusrekisterikeskus toimii oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän rekisterinpitäjänä. Oikeusministeriö huolehtii puolestaan tietojärjestelmän kehittämisestä ja käyttöpalvelujen järjestämisestä, mutta sillä ei ole rekisterinpitäjän asemaa eikä valtuuksia. Tuomioistuinlain (673/2016) 1.1.2020 voimaan tulleen 19 a luvun 2 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan Tuomioistuinviraston tulee huolehtia tuomioistuinten tietojärjestelmien ylläpidosta ja kehittämisestä. Vastuu siirtyi oikeusministeriöltä Tuomioistuinvirastolle. Tuomioistuinvirasto huolehtii myös Syyttäjälaitoksen käyttämien tietojärjestelmien ylläpidosta ja kehittämisestä, koska ne (Sakari ja AIPA) ovat yhteisiä tuomioistuinten kanssa. Tuomioistuinviraston vastuulla ei kuitenkaan ole valtakunnallisen tietovarannon kehittäminen ja ylläpito, vaan tuomioistuinten ja Syyttäjälaitoksen käyttämien tosiasiallisten tietojärjestelmien kehittäminen.
Lainkäytön yhtenäisyyden varmistaminen ei kuitenkaan edellytä katseluyhteyttä kaikkiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin vaan ainoastaan päätös- ja ratkaisutietoihin sekä ratkaisuasiakirjoihin eli tuomiolauselmiin, tuomioihin ja päätöksiin. AIPAan ja HAIPAan on tarkoitus tallentaa kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat, minkä vuoksi katseluoikeus tulisi rajata tuomioistuinten ratkaisu- ja päätöstietoihin sekä ratkaisu- ja päätösasiakirjoihin. Jos yksittäistapauksessa olisi tarve myös muiden oikeudenkäyntiasiakirjojen saamiselle, oikeudenkäyntien julkisuuslait mahdollistavat sen. Jotta katseluyhteys kohdistuisi vain tarpeellisiin tietoihin, muut oikeudenkäyntiasiakirjat kuin päätökset ja tuomiot tulisi rajata katseluyhteyden ulkopuolelle. Oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistaminen helpottuisi ja yhdenvertaisuus oikeuskäsittelyissä lisääntyisi, jos tuomioistuimella olisi katseluoikeus toisen tuomioistuimen ratkaisu- ja päätöstietoihin sekä -asiakirjoihin niin julkisissa kuin salassa pidettävissä asiaryhmissä. Kun katseluoikeus olisi ainoastaan toisella tuomioistuimella, jolla jo nykyisen sääntelyn perusteella on oikeus diaari- ja päätöstietojen käyttämiseen 12 §:n 1 momentissa mainituilla perusteilla, riski tietojen väärinkäytöstä on vähäinen. AIPA- ja HAIPA-järjestelmiin on mahdollista rakentaa katseluyhteys, joka edellyttää tietojen käyttötarkoituksen selvittämistä. Salassapitosäännöksillä toteutetaan muun muassa perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja varmistettaisiin siten, että katseluoikeus rajattaisiin oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamisen kannalta tarpeellisiin ratkaisuasiakirjoihin, ja että erillissääntely koskisi edelleen salassa pidettävien asiakirjojen luovuttamista. 12 §:ä tulisi täydentää siten, että tuomioistuin voisi katsella valtakunnallisesta tietovarannosta toisen tuomioistuimen tallentamia ratkaisutietoja ja -asiakirjoja salassapitosäännösten estämättä silloin, kun tietojen katselu on tarpeen lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Muutos ei laajentaisi tuomioistuinten oikeutta saada salassa pidettäviä asiakirjoja, mutta menettely ratkaisutietojen katsomiseksi kevenisi, kun se toteutettaisiin suoraan katseluyhteydellä. Katseluoikeuden tulisi olla tuomioistuimella eikä yksittäisellä tuomarilla vastaavasti kuin jo voimassa olevassa tietojärjestelmälain 12 §:ssä. Myös oikeudenkäyntien julkisuuslakien perusteella asiakirjat luovutetaan toiselle tuomioistuimelle, ei yksittäiselle asiaa käsittelevälle tuomarille.
Tietojärjestelmälain valmisteluvaiheessa oli tarkoitus rakentaa tuomioistuinten kyselykäyttöjärjestelmä (Kyösti) palvelemaan tiedotusvälineitä koko käräjäoikeusverkostoon. Tiedotusvälineitä palvelevaa kyselykäyttöjärjestelmää ei kuitenkaan toteutettu suunnitellussa laajuudessa. Ehdotetut muutokset parantaisivat tiedotusvälineiden tiedonsaantia, joka olisi ollut myös kyselykäyttöjärjestelmän käyttöönoton tarkoitus.