Rahanpesu
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että neljännen rahanpesudirektiivin 59 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä seuraamuksia sovelletaan ainakin silloin, kun maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti tai järjestelmällisesti pois maksajaa tai maksusaajaa koskevia tietoja tai kun tämä toistuvasti tai järjestelmällisesti laiminlyö tietojen säilyttämistä koskevat velvollisuutensa. Samoin seuraamuksia on sovellettava, kun maksupalveluntarjoaja ei ota käyttöön tehokkaita riskiperusteisia menettelyjä tai kun välittäjä toimiva maksupalveluntarjoaja laiminlyö vakavasti 11 tai 12 artiklan noudattamisen (18 artikla).
Seuraamusten määräämisestä ja hallinnollisten rahamääräisten seuraamusten tasosta säädetään neljännen rahanpesudirektiivin 6 luvun 4 jaksossa. Jäsenvaltioiden on 58 artiklan nojalla varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä tällaisia seuraamuksia direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta. Hallinnollinen seuraamus voidaan määrätä ilmoitusvelvolliselle, joka vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti rikkoo säännöksiä asiakkaan tuntemis- ja tunnistamisvelvollisuudesta, epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemisestä rahanpesun selvittelykeskukselle, tietojen säilyttämisestä tai sisäisestä valvonnasta. Direktiivissä tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia ovat julkinen varoitus, toiminnan keskeytyspäätös, toimiluvan peruminen tai tilapäinen rajoittaminen, johdon toiminnan rajoittaminen ja hallinnolliset rahamääräiset seuraamukset. Rahanpesulaissa tarkoitettuina valvojina toimisivat Finanssivalvonta, Poliisihallitus, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, PRH, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja asianajajayhdistys eli Suomen asianajajaliitto. Nämä valvojat ovat Suomen kansallisen lainsäädännön tarkoittamia viranomaisia lukuun ottamatta Suomen Asianajajaliittoa.
Rahanpesurikosten ja rahanpesurikkomusten sekä rahanpesulaissa tarkoitettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuuksien rikkomisten määriä vuosina 2009—2014 on kuvattu taulukossa 4.
Rahanpesudirektiivi on siten unionin oikeuteen sisältyvä erityissäädös, jolla voidaan säätää poikkeuksia yleisiin henkilötietojen käsittelyä koskeviin säännöksiin. Yleisiä säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin rahanpesudirektiiviin ei sisälly asiasta tarkempia säännöksiä. Henkilötietodirektiivi sisältää muun muassa henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet, kuten tarkoitussidonnaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset, sekä rekisteröidyn oikeuksia, rekisterinpitäjän velvoitteita ja tietoturvallisuutta koskevat säännökset. Rahanpesudirektiivin henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset liittyvät asiakkaan tuntemistietojen käsittelyyn, tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen säilyttämiseen, epäilyttäviä liiketoimia koskevien henkilötietojen käsittelyyn ilmoitusvelvollisen rekisterissä ja rahanpesun selvittelykeskuksen suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn, mukaan lukien niiden tallentaminen niin sanottuun rahanpesurekisteriin sekä tietojen luovuttaminen ja vastaanottaminen. Yleinen tietosuoja-asetus korostaa voimassa oleva lainsäädäntöä voimakkaammin rekisterinpitäjän vastuuta henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta ja näiden henkilötietojen täsmällisyydestä, millä on merkitystä myös henkilötietojen luovutustilanteissa. Tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjän olisi myös viipymättä oikaistava virheelliset henkilötiedot. Vastaava vaatimus sisältyy myös voimassa olevaan henkilötietolakiin. Riippuen siitä, millä tavalla tietosuoja-asetuksen hallinnollisia seuraamuksia koskevat velvoitteet on tarkoitus sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön, ne voisivat aiheuttaa rajanvetotilanteita 1. lakiehdotuksen hallinnollisia seuraamuksia koskevien säännösten täytäntöönpanon osalta siltä osin kuin on kyse henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä laiminlyönneistä. Tämä koskisi erityisesti ilmoitusvelvollisia, joilla voidaan määrätä rikemaksu tai seuraamusmaksu asiakkaan tunnistamisvelvoitteiden laiminlyönnistä.
Vaikka lakiehdotukset lisäävät yritysten hallinnollista taakkaa, kustannusten koko on niin vähäinen, ettei niillä voida katsoa olevan esteitä yritystoiminnan harjoittamiselle. Muita vaikutuksia työllisyyteen ja työelämään lakiehdotuksissa ei arvioida olevan. Lakiehdotusten tavoitteena on luoda sääntely-ympäristö, jossa rahanpesua ja terrorismin rahoittamista ennalta estetään tehokkaasti ja jossa yritykset voivat kasvattaa liiketoimintaansa ilman, että sääntelyn noudattamisesta syntyy suhteettoman suuret kustannukset. Esityksen säännöksillä, jotka koskevat poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tunnistamista, voi olla jossain määrin vaikutuksia yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseen tarjottaessa palveluita kuluttajille. Henkilön asema poliittisesti vaikutusvaltaisena henkilönä voi aiheuttaa tämän asiakassuhteen tehostetun seurannan. Toisaalta tällä pyritään ennalta estämään poliittisen vaikutusvallan väärinkäyttöä. Tunnistamisella katsotaan olevan niin vähäisiä vaikutuksia yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseen, että toimenpiteen hyötyä pidetään merkittävämpänä. Näin ollen toimenpiteille on hyväksyttävä peruste. Lakiehdotuksilla ei arvioida olevan sosiaalisia ja terveysvaikutuksia, vaikutuksia lapsiin ja sukupuolten tasa-arvoon tai aluekehitysvaikutuksia.
Päätöksen varojen jäädyttämisestä tekee keskusrikospoliisi ja se on julkaistava Virallisessa lehdessä ja annettava viivytyksettä tiedoksi toimenpiteen kohteelle. Keskusrikospoliisin on arvioitava kuuden kuukauden välein päätöksen tekemisestä, ovatko jäädyttämiselle lain 3 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset edelleen olemassa.