Rahanpesu
Finanssivalvonnan määräämistä hallinnollisista seuraamuksista säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvussa. Hallinnollisia seuraamuksia ovat rikemaksu, julkinen varoitus ja seuraamusmaksu. Finanssivalvonta antaa valvottavalle ja muulle finanssimarkkinoilla toimivalle julkisen varoituksen, jos tämä tahallaan tai huolimattomuudesta menettelee muiden kuin Finanssivalvonnasta annetun lain 38 §:n 1 momentissa taikka 40 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen finanssimarkkinoita koskevien säännösten tai niiden nojalla annettujen määräysten vastaisesti. Valvottavalle julkinen varoitus annetaan myös, jos valvottava tahallaan tai huolimattomuudesta menettelee toimilupansa ehtojen tai toimintaansa koskevien sääntöjen vastaisesti. Säännöstä sovelletaan myös rahanpesulaissa tarkoitettuihin tekoihin, joista Finanssivalvonta voi myös määrätä seuraamusmaksun luottolaitokselle tai sijoituspalveluyritykselle. Muilla valvontaviranomaisilla kuin Finanssivalvonnalla ei ole oikeutta hallinnollisten raha-määräisten seuraamusten määräämiseen rahanpesulain säännösten rikkomisesta.
Neljäs rahanpesudirektiivi (III luku) edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot sijaitsevat keskitetyssä rekisterissä, mutta tietojen keräämiseen sovellettavat menettelyt jäävät kansalliseen harkintaan. Direktiivi edellyttää, että rekisteröitävät tiedot ovat vähintään toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskuksen sekä ilmoitusvelvollisten käytettävissä sekä muiden sellaisten tahojen käytettävissä, joilla on erityinen oikeus direktiivissä tarkoitettuihin edunsaajatietoihin. Direktiivi ei siten edellytä jäsenvaltioiden antavan edunsaajatietoihin laajempaa pääsyä kuin on välttämätöntä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi. Direktiivi antaa jäsenvaltioille kuitenkin mahdollisuuden säätää laajemmasta pääsystä tietoihin. Näin ollen neljännen rahanpesudirektiivin III luvun velvoitteiden täytäntöönpanossa olisi ratkaistava ensinnäkin tapa, jolla varmistetaan tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen keskitetty rekisteröinti, sekä toiseksi sidotaanko tosiasiallisten edunsaajien henkilötietojen käyttö rahanpesulain mukaiseen käyttötarkoitussidonnaisuuteen vai mahdollistetaanko kansallisena ratkaisuna niiden laajempi käyttö.
Jos esimerkiksi oletetaan, että tosiasiallisen edunsaajan tietojen muuttaminen kaupparekisteriin kestäisi yrityksen työntekijältä 5—15 minuuttia ja ilmoituksia tulisi saman verran kuin PRH:n kaupparekisteriin muutosilmoituksia vuodessa eli 90 000, edunsaajien rekisteröinnistä aiheutuisi yrityssektorille standardikustannusmallin mukaan 270 000—900 000 euron verran hallinnollista taakkaa vuodessa. Tämä jyvitettynä koko yrityssektorille tarkoittaisi yksittäiselle yritykselle 0,7—2,3 euron kustannusta vuosittain. On hyvin mahdollista, että edunsaajia koskevia muutosilmoituksia kaupparekisteriin tulisi vähemmän vuodessa kuin 90 000 kappaletta, sillä kaupparekisterin muutosilmoitukset sisältävät hallituksen muutosilmoitusten lisäksi esimerkiksi yrityksen toiminnan lopettamisilmoitukset.
Hallinnollisten taloudellisten seuraamusten tasosta ei ole erikseen säädetty direktiivissä, mutta sen johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä hallinnollisia taloudellisia seuraamuksia, joilla on tosiasiallinen estävä vaikutus ja jotka esimerkiksi ovat määrältään enintään miljoona euroa tai sitä enemmän, kun on kyse luonnollisista henkilöistä, ja enintään jokin prosenttiosuus vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena, kun on kyse oikeushenkilöistä tai muista yhteisöistä. Eduskunta on hyväksynyt lait, joilla direktiivi pannaan kansallisesti täytäntöön (EV 85/2016 vp - HE 70/2016 vp)
Toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi julkistettava rikemaksu, julkinen varoitus ja seuraamusmaksu. Seuraamusta koskevat tiedot on pidettävä toimivaltaisen valvontaviranomaisen internetsivuilla viiden vuoden ajan. Toimivaltainen valvontaviranomainen voisi ehdotuksen mukaan lykätä julkistamista, julkistaa seuraamuksen ilman seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä tai jättää seuraamusta koskevan päätöksen julkistamatta, jos seuraamuksen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyyden julkistaminen olisi kohtuutonta taikka jos seuraamuksen julkistaminen vaarantaisi meneillään olevan viranomaistutkinnan.
Tutkimuksessa ehdotetaan muun muassa, että rahanpesulaissa rahanpesun selvittelykeskuksen velvollisuutta antaa kaikille ilmoittajille palautetta näiden tekemien ilmoitusten vaikutuksista selvennetään. Tutkimuksessa ehdotetaan myös, että rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitoimintaa olisi tarpeen lisätä ja resursoida nykyistä vahvemmin. Samoin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota kaikkien rahanpesulaissa tarkoitettujen valvojien resursseihin, joissa esiintyy puutteita. Lisäksi todetaan, että valvojien toimivaltuudet ja hallinnolliset seuraamuskeinot ovat epäyhtenäisiä.
Yhdistysrekisterissä tapahtuu vuosittain noin 15 000 nimenkirjoittajan muutosta. Jos oletetaan, että edunsaajien muutosten määrä muistuttaisi nimenkirjoittajien muutosilmoitusten määrää ja yhdistyksellä kestäisi saman verran aikaa hoitaa muutosilmoitus kuin yritykseltä, standardikustannusmallin mukaan yhdistyssektorille aiheutuisi arviolta 45 000—150 000 euroa hallinnollista taakkaa vuosittain. Tämä jyvitettynä koko yhdistyssektorille tarkoittaisi yksittäiselle yhdistykselle 0,3—1,5 euron hallinnollista taakkaa vuosittain.