Rahanpesu
Rahanpesun selvittelykeskus on havainnut useita sijoitushuijauksia, joissa henkilöihin on otettu puhelimitse yhteyttä ja tarjottu sijoituspalveluita. Toiminta on ollut ulkomailta johdettua, hyvin ammattimaista ja organisoitua. Henkilö erehdytetään sijoitushuijauksessa sijoittamaan osakkeisiin, jonka jälkeen ryhdytään erinäisin syin vaatimaan lisää rahaa erilaisiin jatkosijoitustuotteisiin ja jopa eri kohdevaltioihin. Sijoitushuijaukset ovat olleet suurimmillaan yli miljoona euroa.
Alla olevassa taulukossa on esitetty tietoja rahanpesulaissa tarkoitettujen valvottavien määristä valvontaviranomaisittain.
Törkeän rahanpesun tunnusmerkistön edellytyksenä on, että rahanpesussa rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Enimmäisrangaistus törkeästä rahanpesusta on rikoslain 32 luvun 7 §:n mukaan kuusi vuotta vankeutta. Salahankkeena törkeän rahanpesun tekemiseksi pidetään rikoslain 32 luvun 8 §:ssä sopimista toisen kanssa sellaisen törkeän rahanpesurikoksen tekemisestä, jonka kohteena on lahjuksen antamisen, lahjuksen ottamisen, rikoslain 29 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun veroon kohdistuvan törkeän veropetoksen tai törkeän avustuspetoksen tuottama hyöty tai sen tilalle tullut omaisuus. Enimmäisrangaistus salahankkeesta törkeän rahanpesun tekemiseksi on yksi vuosi vankeutta. Tuottamuksellisella rahanpesulla tarkoitetaan rikoslain 32 luvun 9 §:ssä törkeällä huolimattomuudella rahanpesuun ryhtymistä. Enimmäisrangaistus tuottamuksellisesta rahanpesusta on kaksi vuotta vankeutta.
Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa soveltaa 33 artiklan 1 kohdassa säädettyä epäilyttävää liike-toimea koskeva ilmoitusvelvollisuutta notaareihin, muihin itsenäisiin lakimiesammatinharjoittajiin, tilintarkastajiin, ulkopuolisiin kirjanpitäjiin eikä veroneuvojiin niiden tietojen osalta, jotka nämä ovat saaneet selvittäessään asiakkaansa oikeudellista asemaa tai edustaessaan tätä oikeuskäsittelyssä taikka siihen liittyen (34 artiklan 2 kohta).
Ilmoitusvelvollisen on viipymättä ja omasta aloitteestaan ilmoitettava rahanpesun selvityskeskukselle, kun ilmoitusvelvollinen saa tietoonsa tai epäilee, että varat ovat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoittamiseen. Kaikista epäilyttävistä liiketoimista, kuten myös niiden yrityksistä, on ilmoitettava. Ilmoitusvelvollisen on lisäksi toimitettava viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle sen pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti (33 artiklan 1 kohta).
Jos yrityksen ilmoittamissa omistajia ja tosiasiallisia edunsaajia koskevissa tiedoissa tapahtuu muutoksia, yrityksen olisi ilmoitettava niistä ilman aiheetonta viivytystä. Esityksen 1. lakiehdotuksessa ja 4. lakiehdotuksessa ei säädetä hallinnollisista seuraamuksista rekisteröintivelvoitteen piiriin kuuluville yrityksille. Siltä osin kuin kyse olisi ilmoituksen laiminlyönnistä, yhteisöjä koskisi kuitenkin yritys- ja yhteisötietolain 19 §:n mukainen seuraamus, lukuun ottamatta toistaiseksi yhdistysrekisteriä. Sen sijaan seuraamus tahallisesta väärien tietojen ilmoittamisesta rekisteriin määräytyisi rikoslain mukaisesti. Virheellisillä tiedoilla voisi olla merkitystä mahdollisen rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistön täyttymiselle. Rikoslain 16 luvun 7 §:n mukaisesti sille, joka antaisi tahallaan viranomaisen (PRH) ylläpitämään rekisteriin väärän tiedon aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen tai joka hyödyntää tällaista virhettä, voitaisiin tuomita rekisterimerkintärikoksesta. Näillä YTJ-lain ja rikoslain mukaisilla seuraamuksilla voisi olla ennalta estävää vaikutusta. Siksi ehdotetaan, että tiedot rekisteröitäisiin pääasiassa ilmoittajan eli yrityksen vastuulla eikä viranomainen erikseen varmentaisi ilmoitettuja tietoja. Toisaalta tulisi huomioida PRH:ta ja ilmoitusvelvollisia rekisterinpitäjänä koskeva henkilötietolain 9 §:n 2 momentin mukainen vaatimus, jonka mukaan rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja käsitellä (virheettömyysvaatimus). Rekisterinpitäjän velvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon henkilötietojen käsittelyn tarkoitus sekä käsittelyn merkitys rekisteröidyn yksityisyyden suojalle. Henkilötietolain vastaisesta henkilötietojen käsittelystä voi seurata vahingonkorvausvastuu lain 47 §:n nojalla siinä tapauksessa, että laiminlyönti olisi rekisterinpitäjän vastuulla. Yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon myötä rekisterinpitäjän velvollisuus varmistaa, että yrityksen käsittelemät henkilötiedot ovat täsmällisiä ja ajantasaisia, korostuvat vielä selvemmin. Laiminlyönnistä voisi asetuksessa säädetyin edellytyksin seurata rekisterinpitäjän vastuu ja hallinnollinen seuraamus sen mukaisesti, miten hallinnollisia seuraamuksia koskevat velvoitteet sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön, ottaen huomioon muun muassa säännösten rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus sekä vastuun aste. Rekisterinpitäjän vastuun näkökulmasta olisi tärkeää kiinnittää erityistä huomiota siihen, millä tavalla tiedot asetetaan saataville. Lisäksi olisi huomioitava, että rekisteröitävien henkilötietojen asettaminen helposti saataville mahdollistaisi niiden yhdistämisen muihin henkilörekistereihin, jolloin käsiteltävien henkilötietojen alkuperäisen käsittelytarkoituksen kanssa yhteensopivan käsittelyn varmistaminen olisi käytännössä vaikeaa. Valittu ratkaisu ei siten mahdollistaisi sen varmistamista, että henkilötietojen käsittely kaikissa tapauksissa säilyisi niiden alkuperäisen keräämistarkoituksen mukaisena, kuten henkilötietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö edellyttää.