Rahanpesu

Rahanpesu Epäily

Käteinen Rahanpesu

Yksittäisille viranomaisille aiheutuisi lisäksi luvussa 4.2 mainittujen henkilötyövuosien lisäyksistä kustannuksia. Lisäksi sisäministeriölle aiheutuisi muutaman vuoden välein arviolta 60 000-80 000 kustannukset kansallisen riskiarvion laadinnasta. Tämä ei kuitenkaan vaadi lisärahoitusta.

Direktiivissä laajennetaan rahapelipalvelujen määritelmää kattamaan kasinoiden lisäksi myös muut palvelut, joihin liittyy raha-arvoa sisältävän panoksen asettaminen rahapeleissä. Määritelmän piiriin kuuluvat myös rahapelit, joiden pelaamisessa tarvitaan taitoa. Määritelmä kattaa fyysisessä paikassa tarjottavien palvelujen lisäksi myös millä tahansa keinoin etäpalveluina, sähköisessä muodossa tai muun viestintää helpottavan tekniikan avulla ja palvelujen vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tarjottavat palvelut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asianmukaisen riskiarvion jälkeen päättää sulkea tietyt rahapelipalvelujen tarjoajat, lukuun ottamatta kasinoita, kokonaan tai osittain direktiivin vuoksi annettujen kansallisen säännösten ulkopuolelle näiden palvelujen luonteesta ja toiminnan laajuudesta johtuvan todistetun alhaisen riskin vuoksi (2 artiklan 2 kohta ja 3 artiklan 14 kohta).

Sakot Rahanpesusta

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. Esityksen tavoitteena on tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ennalta estämistä siten, että lainsäädäntö perustuu aiempaa voimakkaammin riskien arvioimiseen. Esityksellä pantaisiin täytäntöön rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi.

Rahanpesu Rangaistavana Tekona

Ehdotetun sääntelyn tarpeellisuutta suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön on arvioitu erityisesti FATF:n selvitysten ja uhka-arvioiden, Europolin rajat ylittävää rikollisuutta koskevan uhka-arvion sekä Suomen rikostilastojen ja kansallisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien valossa. FATF:n arvioiden mukaan suurin osa pestävästä rahasta on peräisin erilaisista talousrikoksista ja huumausainerikoksista. Nämä ovat myös Suomessa muodostaneet suurimmat rahanpesun esirikostyypit. Yleisimpiä talousrikoksia Suomessa ovat kirjanpitorikokset, velallisen rikokset, verorikokset ja rekisterimerkintärikokset. Lakiehdotuksilla pyritään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen lisäksi ennalta estämään talousrikoksia rahanpesun esirikoksina sekä edistämään niiden havaitsemista. Muuta rikollisuutta, johon rahanpesua on uhka- ja riskiarvioissa arvioitu liittyvän, ovat muun muassa erilaiset tietoverkossa tapahtuvat rikokset sekä laittoman maahantulon järjestäminen ja ihmiskauppa. Terrorismin rahoittamisepäilyjä on Suomessa selvitetty vasta viime vuosina eikä rikostutkintatapauksia ole mainittavasti. Myös terrorismin rahoittamisen riskien tunnistaminen vaikuttaisi sisäministeriön teettämän tutkimuksen valossa olevan vaikeampaa kuin rahanpesun riskien tunnistaminen. Terrorismin rahoittamisen mahdollisia rahoituskanavia on kuitenkin arvioitu edellä mainittujen selvitysten ja uhka-arvioiden valossa sen varmistamiseksi, että ne tulevat katetuksi lainsäädännöllä suurimpien rahanpesun riskien lisäksi.

Aluehallintovirasto Rahanpesu Rekisteri

Asiakkaan sekä tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyys on todennettava ennen liikesuhteen aloittamista tai liiketoimen suorittamista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että henkilöllisyyden todentaminen viedään päätökseen liikesuhdetta luotaessa, jos se on tarpeen liiketoiminnan keskeyttämisen välttämiseksi ja jos rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski on vähäinen. Samoin jäsenvaltiot voivat sallia tilin avaamisen luotto- tai finanssilaitoksessa, jos varmistetaan, ettei asiakas suorita liiketoimia ennen kuin tietyt asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet on suoritettu. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos ilmoitusvelvollinen ei pysty noudattamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia vaatimuksia, se ei saa aloittaa liikesuhdetta tai suorittaa liiketoimea. Ilmoitusvelvollisen on lopetettava liikesuhde ja harkittava asiakkaaseen liittyvän epäilyttävän liiketoimen ilmoittamista rahanpesun selvittelykeskukselle (14 artiklan 1—4 kohta).

Kätkemisrikos Rahanpesu

Jäsenvaltiot voivat sallia, että ilmoitusvelvollisen ei tarvitse soveltaa tiettyjä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sähköisen rahan osalta, jos asianmukainen riskiarvio osoittaa alhaista riskiä ja jos kaikki direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä on, että maksuvälinettä ei voi ladata uudestaan tai että maksutapahtumien kuukausittainen enimmäismäärä on 250 euroa, joka voidaan käyttää vain kyseisessä valtiossa. Maksuvälineeseen saa tallentaa sähköisesti enintään 250 euroa. Jäsenvaltio voi kuitenkin nostaa tämän enimmäismäärän 500 euroon, jos maksuvälinettä voidaan käyttää vain kyseisessä valtiossa. Lisäksi edellytetään, että maksuvälinettä käytetään ainoastaan tavaroiden ja palvelujen ostamiseen, eikä siihen voida tallentaa anonyymiä sähköistä rahaa. Maksuvälineen liikkeeseenlaskijan on myös seurattava liiketoimia riittävästi voidakseen havaita epätavalliset tai epäilyttävät liiketoimet. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, ettei tätä poikkeusta sovelleta, jos sähköisen rahan raha-arvosta lunastetaan tai nostetaan käteisenä yli 100 euroa (12 artikla).

Rahanpesu Tuomiot

Neljännen rahanpesudirektiivin kansallisessa täytäntöönpanossa on syytä ottaa huomioon sen luonne niin sanottuna minimiharmonisaatiodirektiivinä. Direktiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi antaa ja pitää voimassa direktiivin soveltamisalalla tiukempia säännöksiä unionin oikeuden rajoissa. Tämä on perusteltua ottaa huomioon erityisesti arvioitaessa rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvia ilmoitusvelvollisia. Direktiivissä painotetaan aiempaa voimakkaammin riskiperusteista lähestymistapaa, joka kattaa sekä valvontaviranomaisten että ilmoitusvelvollisten toiminnan. Vaikka rahanpesulaissa tunnistetaan jo nyt riskiperusteinen lähestymistapa, kansallista lainsäädäntöä valmisteltaessa on perusteltua arvioida, onko lakisääteisille soveltamisalan poikkeuksille tai muille kevyemmille velvoitteille sijaa.