Takavarikko

Loviisa Amfetamiini Takavarikko

Takavarikko Poliisi Kopionti

Artikla on jaettu kahteen pääkohtaan. Kohdassa 1 on säädetty niistä tiedoista, joita on kerättävä kansallisesti. Sen mukaan jäsenvaltioiden on säännöllisesti asiaa käsitteleviltä viranomaisilta kerättävä ja komissiolle vuosittain toimitettava tiedot a) täytäntöön pantujen jäädyttämispäätösten lukumäärästä, b) täytäntöön pantujen menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lukumäärästä, c) jäädytetyn omaisuuden arvioidusta arvosta, ainakin mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten jäädytetyn omaisuuden arvioidusta arvosta jäädyttämisen ajankohtana ja d) takaisin perityn omaisuuden arvioidusta arvosta menetetyksi tuomitsemisen ajankohtana. Kohdassa 2 on säädetty sellaisista tilastoista, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain siinä tapauksessa, jos ne ovat keskitetysti saatavilla kyseisessä jäsenvaltiossa. Näitä tilastoja ovat a) sellaisten pyyntöjen lukumäärä, jotka koskevat jäädyttämispäätösten täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa, b) sellaisten menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lukumäärä, jotka on pyydetty pantavaksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ja c) toisessa jäsenvaltiossa toteutetun täytäntöönpanon seurauksena takaisin perityn omaisuuden arvo tai arvioitu arvo. Artiklan 2 kohtaa täydentävän 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä keräämään keskustasolla kaikki 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tietojen kokoamiseen keskitetysti liittyy direktiivin johdanto-osan kappale 37, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava kohtuullisia ponnisteluja tietojen keräämiseksi, mutta säännös ei tarkoita, että jäsenvaltioiden olisi tietojen keräämisessä onnistuttava, jos hallinnollinen taakka on kohtuuton tai jos tästä aiheutuu jäsenvaltiolle korkeita kustannuksia.

Kohdan 1 mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 4.10.2016. Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säädökset kirjallisina komissiolle. Kohdan 2 mukaan näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Kohdan 3 mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

Takavarikon Kumoaminen

Edellä mainittuja tilanteita lukuun ottamatta voimassa olevasta laista puuttuu mahdollisuus tuomita omaisuus menetetyksi kolmannelta osapuolelta. Kuten edellä on todettu, hyöty tuomitaan menetetyksi lähes aina arvona. Tämä vähentää tarvetta kohdistaa konfiskaatio kolmanteen, koska menettämisseuraamuksen täytäntöönpano kohdistuu hyötyjän omaisuuteen yleisesti eikä tiettyyn tuomiossa määriteltyyn omaisuuserään, jota ei välttämättä enää ole olemassa tai jota ei löydetä. Ulosotossa voidaan myös ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 14 §:n mukaisesti ohittaa ns. keinotekoiset järjestelyt, joihin on ryhdytty ulosoton välttämiseksi, ja kohdistaa täytäntöönpano kolmanteen.

Käräjäoikeus Takavarikko

Luvun 7 § sisältää säännökset menettämisseuraamuksen raukeamisesta vastaajan menetellessä sellaisella menettämisseuraamusta koskevassa tuomiossa mainitulla tavalla, joka tekee menettämisseuraamuksen tarpeettomaksi. Kysymykseen tulee esimerkiksi esineen vaarattomaksi tekeminen.

Varojen Takavarikko

Säännöksessä tai sen esitöissä ei ole tarkasti määritelty, mitkä rikokset ovat tyypillisesti omiaan tuottamaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Esitöissä (HE 80/2000 vp s. 13) on kuitenkin arvioitu huumausainerikosten, suurten alkoholi- ja väkiviinaerien salakuljettamisen ja myymisen sekä erilaisten talousrikosten olevan tyypillisesti luonteeltaan tällaisia rikoksia. Talousrikoksista kyseeseen on todettu tulevan esimerkiksi velallisen rikokset, petokset, veropetokset ja kätkemisrikokset, erityisesti rahanpesu. Laajennetun hyödyn menettämisen on lisäksi tarkennettu koskevan nimenomaan törkeitä tekomuotoja. Lisäksi esitöissä on erikseen mainittu yritysasteelle jäänyt huumausaineen salakuljetus esimerkkinä siitä, että konkreettisen taloudellisen hyödyn syntymistä ei edellytetä (HE 80/2000 vp s. 24). Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2006:9 katsonut, että huumausainerikos on tyypillisesti luonteeltaan sellainen rikos, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä. Ratkaisussa KKO 2012:60 on tässä suhteessa mainittu veropetokset.

Takavarikko Helsinki

Edellä artiklan 2 yhteydessä selostetun mukaisesti direktiivissä tarkoitettuja jäädyttämistoimenpiteitä Suomessa ovat pakkokeinolain 6 luvussa tarkoitetut vakuustakavarikko, väliaikainen vakuustakavarikko ja 7 luvun mukainen takavarikko. Vakuustakavarikko voidaan 6 luvun 1 §:n mukaisin edellytyksin kohdistaa omaisuuteen, joka kuuluu henkilölle, jota on syytä epäillä rikoksesta tai joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko, maksamaan hyvitystä tai menettämään valtiolle rahamäärä. Vastaavat edellytykset soveltuvat väliaikaiseen vakuustakavarikkoon. Myös takavarikko on mahdollista menettämisseuraamuksen turvaamiseksi. Edellyttäen, että lainsäädäntö edellä selostetun mukaisesti saatetaan vastaamaan 6 artiklan velvoitteita, 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kolmas osapuoli voisi tulla tuomituksi menettämisseuraamukseen ja olla siten myös jäädyttämistoimenpiteiden kohteena. Näin ollen lainsäädäntö vastaisi myös 7 artiklan 2 kohdasta johtuvaa velvoitetta.

Auto Takavarikossa

Laajennetun hyödyn menettämisen osalta syyttäjän näyttökynnys (on syytä olettaa) on siten asetettu matalammaksi kuin mitä esimerkiksi rangaistukseen tuomitsemiseen vaadittavalta näytöltä edellytetään. Menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamista koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 80/2000 vp) ehdotettiin, että rikoksentekijällä olisi todistustaakka omaisuuden laillisesta alkuperästä. Eduskuntakäsittelyssä säännöstä kuitenkin muutettiin sen nykymuotoon niin, että todistustaakka on syyttäjällä, mutta näyttökynnys on normaalia matalampi (ks. PeVL 33/2000 vp s. 2—3 ja LaVM 14/2001 vp s. 3—5).