Ulosotto
Lähes kaikki säästöt on saatava palkkauskustannuksista. Ulosottolaitoksen menoista palkkakustannuksia on noin 80 prosenttia. Muista menoeristä ei säästöjä juurikaan ole saatavissa. Jos palkkakustannuksissa ei saada rakenteiden ja työnjaon uudistusten kautta säästöjä, ne on otettava nykyrakenteesta, mikä merkitsisi edelleen merkittävää virkojen vähenemistä. Henkilöstöresurssi on jo tällä hetkellä niin alhainen, että monin paikoin on vaikeuksia selviytyä nykyisistä asiamääristä. Vaativampiin tehtäviin ja asioiden tutkimiseen jää vähemmän aikaa. Tämä on omiaan vaarantamaan asianosaisten, erityisesti velkojien oikeusturvaa.
Vireille tulleiden asioiden määrä on viime vuosina ollut noin 2 600 000—3 000 000. Ulosottovelallisten määrä oli vuonna 2016 noin 550 000, joista luonnollisia henkilöitä oli hieman alle 500 000.
Esityksellä olisi vaikutuksia pääosin vain ulosottolaitoksen organisaatioon ja ulosottoviranomaisten sisäiseen toimintaan.
Kihlakunnanulosottomiesten virkojen vähentämisellä heidän palkkauksensa nousisi nykyisellä palkkarakenteella entisestään. Säästöjä saataisiin vain peruspalkan kustannuksissa. Perimispalkkiot jaettaisiin jäljelle jäävien virkamiesten kesken. Toimistohenkilöstöä tarvittaisiin enemmän täytäntöönpanon tukitehtäviin, mikä vähentäisi toimistotehtäviin käytettävissä olevia resursseja.
Tulevaisuuden ulosotto-organisaation muodostamista on rakenneuudistuksen valmistelun yhteydessä selvitetty kolmen vaihtoehtoisen mallin pohjalta. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli, että lakkautettaisiin nykyisistä 22 ulosottovirastosta ne virastot, joissa on 1—2 kihlakunnanvoutia. Toisessa vaihtoehdossa oli noin 6—11 ulosottovirastoa. Kolmantena vaihtoehtona oli siirtyä yhteen valtakunnalliseen ulosottovirastoon, jonka toimialueena olisi koko maa.
Esityksessä ehdotetaan, että valtakunnanvouti ja apulaisvaltakunnanvouti olisivat ulosottomiehiä. Heillä olisi lainkäyttäjän asema, kuten on muillakin oikeuslaitokseen kuuluvilla lainkäyttöviranomaisten päälliköillä. Käytännössä valtakunnanvoudilla ja apulaisvaltakunnanvoudilla olisi mahdollisuus osallistua toimitusmiestehtäviin vain hallinnollisen johtamisen niin salliessa. Heillä ei olisi oikeutta puuttua alaistensa yksittäisiin lainkäyttöratkaisuihin. Heidän valtuutensa vastaisivat nykyisten ulosottovirastojen päälliköiden toimivaltaa virastojensa ohjauksessa.
Yhtenä asianmukaisuuden ilmentymänä ulosottokaaren 1 luvun 20 §:ssä on säädetty ulosoton avoimuuden vaatimuksesta. Avoimuus tarkoittaa sitä, että asianosaiselle annetaan riittävästi tietoja silloin, kun niiden antamiselle ei ole estettä. Tietoja on annettava ensinnäkin asianosaisen pyynnöstä, mutta myös omatoimisesti, jos ulosottomies havaitsee tilanteen tätä vaativan. Erityisesti säännöksessä on mainittu velallisen informointi oikeudesta pyytää ulosoton määrän rajoittamista.